Suntio

Suntio, sakristaani, espanjalaisen kirjan kuvitusta, julk. 1851

Suntio on ammattinimike henkilölle, joka huolehtii kirkkorakennuksesta ja muista seurakunnan tiloista.

Suntion työhön kuuluvat myös kirkollisten toimitusten valmistelut ja joissakin tapauksissa toimistotyöt. Suntioita on yleensä yksi, mutta suuremmissa seurakunnissa useampia. Työtä tehdään yleensä seurakunnan tilaisuuksien mukaan, joten työ painottuu viikonloppuihin ja iltoihin.

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa suntiot työllistyvät seurakuntiin ja hautausmaille erilaisilla työnimikkeillä: suntio, seurakuntamestari, vahtimestari, hautausmaan työntekijä, talonmies-vahtimestari, vahtimestari-siivooja ja erityisammattimies. Työnimikkeiden kirjo kertoo työtehtävien monipuolisuudesta ja vaihtelevuudesta alueittain ja seurakunnittain. Yleensä suntio vastaa myös kirkonkellojen soitosta, kirkon valaistuksesta ja äänentoistojärjestelmästä sekä kerää kolehdin tai johtaa kolehdin keruuta. Joissakin seurakunnissa suntion työtehtävät rajoittuvat vain jumalanpalveluksiin ja kirkollisiin toimituksiin. Tällöin siivoojan, haudankaivajan, hautausmaanhoitajan ja vahtimestarin tehtäviä hoitaa oma työntekijänsä tai ne on yhdistetty erilliselle seurakuntamestarille. Työ edellyttää oma-aloitteisuutta ja järjestelmällisyyttä, vastuuntuntoa ja palvelualttiutta.

Vaikka työ on yleensä näkymätöntä, on suntion tehtävillä suora vaikutus seurakunnan tilaisuuksiin ja toimintaan. Jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten aikana hän hoitaa tehtäviään usein sakariastosta (esim. valaistus ja äänentoisto). Kirkollisten toimitusten vietossa hän ohjailee osallistujia omille paikolleen ja esimerkiksi hautausjumalanpalveluksessa ohjaa arkun kantajia.[1]

  1. Antti Heinola, toim.: Suntion käsikirja, s. 97–106. Kirjapaja, 2001. ISBN 951-625-776-3.

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search